Tuomas Vimma ja hifistely
Tuomas Vimma, oikealta nimeltään Kusti Miettinen, (s. 20. huhtikuuta 1979 Braunau am Inn, Itävalta) on suomalainen kirjailija ja käsikirjoittaja, jonka esikoisteos Helsinki 12 herätti huomiota kuvauksellaan 1990-luvun lopun uusmediamaailmasta. Helsinki 12 oli myyntimenestys yli 15 000 kappaleen myynnillään, ja se oli ehdolla Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Teos voitti Akateemisen Kirjakaupan myydyimmän esikoiskirjan palkinnon.
Tuomas on myös käsikirjoittanut kotimaisen version norjalaisesta Exit-sarjasta joka parhaillaan pyörii C Moressa.
Kirjailija innostuu kirjoissaan ja arjessa hifistelystä.
Ihastelua, ihmettelyä, innnostumista, inspiroitumista… Näillä voisi kuvata sitä, mitä hifistely merkitsee menestyksekkäälle kirjailijalle Tuomas Vimmalle. Hifistudion Mikael Liukkonen sai tilaisuuden kurkistaa kirjailijan moniuloitteiseen mieleen ja mielenkiintoiseen, monikulttuuriseen elämään.
Mikael:”Olet kirjoittanut monta kirjaa, joissa on valtava määrä erilaisia eksklusiivisia brändejä, joista moni ei ole kuullutkaan, saati päässyt niitä näkemään tai kokemaan. Kuinka paljon taustatyötä olet joutunut tekemään esimerkiksi Helsinki 12- ja Gourmet -kirjoissasi kerrotuista brändeistä, vai ovatko ne osa sun elämää?”
Vimma:”Siinäpä se! Jos lukijalle tulee olo, että olen kirjoittamieni asioden asiantuntija, olen onnistunut, samoin markkinointi, jolla halutaan antaa se kuva, että olen elänyt sellaista elämää. Tykkään itseasiassa antaa kuvan, että olen jonkin asian asiantuntija, amateur, niinkuin ranskaksi sanotaan, vaikka en olisi. Yllättävän usein tämä meneekin läpi, ainoastaan silloin on kiinnijäämisen riski, jos alkaa hifistellä hifistelijää. Mutta ensimmäisissä kirjoissa taustatyön osuus oli huomattavasti suurempi kuin myöhemmin. Tuli selattua paljon sellaisia lähteitä kuin Millionaire- ja Bilionaire-lehtiä sekä How to Spend it -sivustoa. Silloin tosin taustatyö kohdistui itse tavaroihin ja palveluihin, nykyään se on enemmän juonellista, kuten ”miten voin salakuljettaa ihmisen Korsikalta jäämättä kiinni”. Nykyään se on erilaista myös siksi, että olen saanut mainetta ja kokemusta sen verran, että pystyn helpommin ottamaan yhteyttä asioiden oikeisiin hifistelijöihin ja saamaan apua. Se on muuten uskomatonta, miten pyyteettömästi jonkun todelliset ammattilaiset ja asiantuntijat laittaa omaa aikaansa perehdytykseen.
Mikael:”Amateur? Suomessahan sitä ajatellaan jotenkin ehkä alentavana sanana - aloittelijana - mutta eikös sen merkitys ole Ranskassa ihan muuta?”
Vimma:”Joo, Ranskassa siihen sanaan sisältyy intohimo ja rakkaus jotain kohtaan, mutta myös myös ”harrastelemista” ja hifistelemistä. Mutta amateur voi olla todella kiinnostunut ja syventynyt johonkin asiaan, ei vaan välttämättä tee sitä rahasta eikä pröystäile sillä. Hifistelee lähinnä himassa. Eli usein siihen liittyy sellainen snobismin puute, vaikka snobismissa ei olekaan mitään vikaa. Snobbailuhan vaatii aina yleisön, mutta voi senkin tehdä tyylikkäästi. Meillä vaan varmaan luterilaisen perinteen vuoksi ulospäin ei saisi näyttää juuri mitään menestykseen viittaavaa.”
Mikael:”Niin, siitä oli kyllä piilottelu kaukana kun me vuonna 2001 tilattiin tunnetulle it-miljonäärille 100.000 euron laitteet sen himaan asennettavaksi. Sitä ennenhän me oltiin varusteltu sen Princess-laiva sellaisella äänentoistolaitteistolla, että merellä kyllä kaikui. Hänen piti sitten saada himaan samaa tasoa olevat laitteet ja tietty luksusautoon myös, mutta sitten tulikin big bang, ja talous koko maassa romahti, ja meillä jäi toi koko laitteisto käsiin. Mut se oli sellaista uusjuppiutta, hifistelyä ja epätavallista suomalaiselle. Mutta arvostettavaa silti.”
Vimma:”Niin, mähän olen kaksoiskansalainen, siis minulla on yhdysvaltalainen ja suomalainen passi, ja oon asunut eri maissa niin paljon, että varmaan nämä asiat yhdessä aiheuttaa sen, että osaan olla kaikkien menestyksestä iloinen ja tuollainen ulospäin näyttäminen kun sen tekee tyylillä, on vaan ihan siistiä. Aiheuttaa sellaista positiivista kateutta. Ja sama kirja-alalla - vaikken itse kirjailista pitäisi, niin jos myyntiluvut on kovat, niin kyllä mä olen iloinen niiden puolesta.”
Vimma:”Ranskassa itseasiassa on aika erikoinen - vähän suomalainen mentaliteetti siten, että mun tuntemat ”vanhaa rahaa” -sukujen ystävät on hirveän tarkkoja siitä, ettei niiden varallisuus näy. Niillä saattaa olla yksityisautoteitä ja asua linnoissa, mutta sitten ne ajaa jollain tosi yksinkertaisella Peugeotilla. Sellaista ökyilyä ei näy noissa piireissä juuri missään.”
Mikael:”Ranskasta tuli muuten mieleen viinit, samppanjat ja proseccot sun muut… Niitähän hifistellään myös ihan niinku äänentoistoa, suklaata, sikareita, kahvia, vaatteita… Mä kerran join julissa Dom Perignonia, kun normaalisti juon halvempia samppanjoita. Niin mietin, et onko tää nyt niinku 6 kertaa parempaa. Ehkä olosuhteet vois tietty vaikuttaa - sama halpa prosecco jossain auringonlaskussa maistuu paremmalle kuin luksus-samppanja Suomen loskasäässä.”
Mikael:”Samahan voi onnistua myös Hifissä joskus… Ihan niinkuin viinin valmistuksessa löytyy halpoja helmiä, myös hifissä sellaisia löytää ja sitten vaan miettii, että miten ne kehtaa myydä näin hyvää näin halvalla.”
Mikael:”Miten muuten sun äänentoistolaitteisto himassa?”
Vimma:”No mun huonoin puoli äärettömän huono hifi-korva. En juurikaan erota laaduissa eroa, joita mun jotkut lahjakkaat kaverit erottaa helpostikin. Niin sen takia mun ei kannata kauheasti panostaa itseeni hifin puolesta, ennemmin ostan siltä alalta huippulaatua muille.”
Vimma:”Brysselistä me muutettiin just Suomeen ja äänentoistolaitteiston taso laski samalla aika paljon. Brysselissä me asuttiin valtavassa vuokrakämpässä, jossa oli jotkut ihan huippulaadukkaat kajarit ja systeemit integoitu 100m2 kattoon, josta niitä ei juurikaan erottanut. En edes tiedä merkkiä. Siellä oli myös parin kaupnginosan välillä hyvin erilainen naapurikulttuuri: jossain päin naapurit soitti poliisit, jos musaa soitti liian kovaa, mut meidän kaupunginosa oli vähän niinku Kallio, siellä sai luukuttaa oikeen kunnolla. Suomessa mulla on nyt pahvilaatikkorumba kesken, ja äänentoistossa palvelee sellainen Marshallin systeemi, jota ohjaan bluetoothilla. Se kyl toimii tosi hyvin etenkin nyt kun ei ole vähään aikaan tarkoitus mitään bileitä järjestää, kun asetutaan rauhassa Suomeen."
Vimma:”Kuulokkkeita käytän kyllä paljon, kun teen töitä. Mul oli sellaiset Bang & Olufsenin tosi vanhat, mut tosi hyvät kuulokkeet, joita rakastin, mut ne pöllittiin muuton yhteydessä. Sellaisista nappikuulokkeista en tykkää, mitkään niistä ei oikeen tunnu istuvan mun korvaan.”
Mikael: "Voisimme katsoa sulle meiltä jotkut hyvät. Meillähän muuten myös nappikuulokkeita pääsee testaamaan, ne desinfioidaan hyvin jokaisen kerran jälkeen. Istuvuushan noissa vaihtelee hirveästi, mut valikoimaa on sekä on-ear - että in-ear-kuulokkeissa. Nythän pari vuotta sitten itseasiassa kuulokemarkkinoiden liikevaihto ohitti maailmanlaajuisesti kaiuttimien liikevaihdon, paljolti sen takia, että tapa kuunnella, on muuttunut. Nyt jengi kuuntelee paljon ollessaan liikenteessä, älykännykät yleistyneet ja erilaisia palveluja tullut. Jotkut kokee, että meidän ala onkin tavallaan köyhtynyt, mut toisaalta nyt kehitystä tapahtuu esimerkiksi just bluetooth-kauittimissa ja kuulokkeissa”
Mikael:”Tosin sitten on sellaisia yrityksiä, niinkuin suomalainen Genelec, jotka ei tee kuulokkeita. Itseasiassa ne kyllä pärjää äänentoistomarkkinoilla älyttömän hyvin ilman mitään laajentumista kuulokkeisiin. Suomessa Geneleciä ostetaan kyllä paljon himaankin, mut kaikesta niiden tuotannosta menee 85-90% vientiin, ja suurin osa siitä on ammattilaisten puolta. Euroopassa sitä arvostetaan just pro-puolella.”
Vimma:”Toi on muuten totta, miten musan ja kuunteleminen yleensäkin on muuttunut. Itse totesin tän aika vahvasti, kun asuttiin Pariisissa vähän aikaa sellaisessa Airbnb-kämpässä, jossa oli oikea LP-soitin ja iso levyvalikoima. Mä oikeesti pitkästä aikaa istuin alas ja nimenomaan kuuntelin musaa, tutkin LP-levyjen kansia. Se oli tosi siistiä.
Mikael:” Niin, nykyäänhän on vaan joku Spotify tai vastaava, josta saattaa tulla kuunneltua yksittäisiä biisejä, ei koko albumia. Ja sitten jää tavallaan sen koko albumin kattava ”tarina tai juoni” tajuamatta. Ennenhän nimenomaan se juttu oli kuunnella koko levy.”
Vimma:”Meidän pitää tulla katsomaan teidän valikoimaa, kun nyt ollaan asetuttu Suomeen. Me yritetään karsia kaikki turha, ja oon huomannut, että mä voinkin paljon paremmin, kun ei oo liikaa krääsää keskellä. Me koitetaan nyt harkita tarkasti muun muassa isosta määrästä taidetta - jota meillä on patsaista tauluihin - ja kirjoista ne, jotka jätetään. Samalla pitää katsoa sit se äänentoisto ja ne mun kuulokkeet kuntoon.. Eli sopivalla määrällä hifistellä myös sillä puolella.”