Tekninen ja tanakka L800 on jykevä kolmitiekaiutin, jossa diskanttitaajuuksia toistaa Pinnacleksi nimetty yhden tuuman rengassäteilijä. Polkin mukaan täysin uudistettu elementti on itse kehitetty, mutta se kyllä muistuttaa ScanSpeakin vastaavia malleja. Elementille on loiva suuntain. Takana oleva kammio vaimentaa takasäteilyä. Keskitaajuuksille on 5,25 tuuman elementti suljetussa kotelossa. Synteettisen kartion turbiinigeometrialla Polk on tavoitellut ihanteellista suhdetta kartion jäykkyyden ja vaimennusominaisuuksien välillä.
Bassoja tuuttaa kaksi 10 tuuman alumiinikartioista kovaäänistä, joiden vankka kumiripustus viestii elementin suuresta liikepoikkeamasta. Sekä 5,25 tuuman keskialueen elementissä että 10-tuumaisessa bassoäänisessä on kaksinkertainen sisäinen ripustus, niin kutsuttu spider, kartion ja puhekelan liikkeen linearisoimiseksi.
Refleksikanava päättyy aukkoon kaiuttimen pohjassa, eikä se ole mikä tahansa rako tai puhiseva putki, vaan Polkin erikoisuus Power Port. Power Portin idea on tietenkin parantaa ilman virtausta ja vähentää turbulensseja (nopeuden ja suunnan muutoksia) refleksikanavassa ja varsinkin sen suulla. Power Port on alhaalta ylöspäin kapeneva kartiomainen rakennelma, joka suuntaa refleksiaukosta tulevan ilman kaikkiin suuntiin kaiuttimen alaosan avoimen rakenteen kautta. Polkin mukaan Legend-sarjassa kartion geometriaa on entisestään parannettu.
Polk sanoo jakosuodintasolla panostaneensa kaiutinelementtien yhteensovittamiseen, erityisesti vaihetoistoon ja lineaarisuuteen kunkin toistokaistan ääripäissä. Kaikki kaiutinvalmistajat sanovat panostaneensa jakosuotimeen, mutta Polk on oikeasti joutunut alusta alkaen viilaamaan suotimiaan viimeiseen asti johtuen muun muassa SDA-tekniikan mukanaolosta.
Sisältä rimoitettu kotelo vaikuttaa vankalta ja näyttää perinteisellä tavalla linjakkaalta. Pikaisen koputustestin perusteella kotelo kuulostaa oikealla tavalla kuolleelta. Älykkäästi ja kustannustehokkaasti kootun kotelon kyljet on viilutettu pähkinäpuulla tai mustalla saarnilla. Kaikki muut osat ovat mattamustia.
Kaiuttimen alla on neljä vahvarakenteista piikkiä ja niiden kärjessä irrotettavat kumitulpat. Tulpat suojaavat lattiaa ja helpottavat kaiuttimen siirtämisessä paikalleen, mutta parhaiten ne toimivat ilman kumitulppia. Nykyään tarkoitukseen on kehittyneempiäkin vaimennus- ja eristysjalkoja.
Voimaa ja tarkkaa tilatoistoa Paikoilleen asetettuna Polk L800 toimii kuten valmistaja lupaa: äänikuva on suuri ja kutsuva sekä fantastisen tarkka ja erotteleva. Hyvin, hyvin harvoin pääse kuulemaan niin täsmällistä soittimien ja äänilähteiden sivusuuntaista paikantamista äänikentässä kuin näillä kaiuttimilla. Vaikutuksen kuulee parhaiten sellaisilla taiten tehdyillä stereoäänitteillä, kuten vaikkapa Muddy Watersin Folk Singer 24/192-resoluutiolla Tidalilta.
Toinen, eikä aivan odottamatonkaan ominaisuus on kameleonttimainen kyky muuntua ikään kuin korkealaatuiseksi monitorikaiuttimeksi tai jalustakaiuttimiksi äänen ollessa juuri niin iso ja ekspansiivinen kuin äänitys vaatii. Laajamittaisilla orkesteriteoksilla tai hyvin tehdyillä studiolevyillä, kuten Emmylou Harrisin Lanoisin tuottamalla Wrecking Ball -levyllä, kaiuttimien ääni leviää koskemattomana kaikkialle kuunteluhuoneeseen, kun taas Madonnan Like A Virgin kuulostaa täsmälleen niin pieneltä kuin äänitys de facto on.
Kaiuttimien mukautumiskyvystä kertoo myös se, että ne voivat kasvaa pienellä äänenvoimakkuudella hennon hienotunteisesti musisoivasta toistimesta puhtaaksi diskopurkiksi epäterveellisillä äänenpainetasoilla. Rotelin 2 x 500 watin Michi S5 -vahvistimella ja hetkellisesti sen 70 prosentin maksimitehoilla ajettuna (yli 110 desibelin äänenpaineella) kaiuttimet yllättivät täysin uskomattoman fyysisellä ja hyökkäysintoisella äänellään, joka tuntui vähintään yhtä paljon rinnassa kuin kuului korvissa. Toki L800:llekin on olemassa maksimiäänenpaine, mutta selvää on, että kovaa se soi ennen kuin kyykistyy – mikä tuli testatuksi esimerkiksi Roxy Musicin Avalonilla, Princen 1999:llä (molemmat Tidal Masters) sekä ABC:n upealla Beauty Stabilla.
Täyden hyödyn irrottamiseksi SDA-tekniikasta Polk suosittelee kaiuttimien sijoittamista normaalia lähemmäksi toisiaan, toisin sanoen kuuntelua kapealla stereokulmalla (40 astetta normaalin 60 asteen sijaan). Näin äänikuvasta tulee oikean kokoinen. Ensimmäisissä kuunteluissa kaiuttimet olivat kuunteluhuoneen kapeammassa päässä. Muutaman päivän kuluttua kaiuttimet siirrettiin pitkälle seinälle ja samalla Rotelin Michi S5/P5 -yhdistelmä vaihtui Hegel P30/Burmester 956 mk II -vakiokomboon.
Näiden muutosten jälkeen äänestä tuli paljon parempi melkein kaikin mahdollisin tavoin. Kuulosti siltä, että kaiuttimet todella kaipaavat tilaa sivuilleen (vähemmän aikaisia heijastuksia kriittisellä kaistalla). Tämä sijoitus tuotti myös paremman sointitasapainon, ja tässä kysymys lienee myös siitä, että Hegel/Burmester oli äänen suhteen oikeampi yhdistelmä L800:n kanssa kuin Rotelit. Rotel Michi -paketti paransi kaiuttimien äänen tiukkuutta ja kontrollia, mutta Hegel/Burmester esitteli musiikin paremmin ja täydellisemmin – sai ihon menemään kananlihalle. Näin kuuntelujuhla jatkui matalabassoisella Yellolla ja Public Image LTD:n jyrisevällä Albatrossilla. Myös tavallisempi rock-musiikki, kuten Train in Vain tai The Clash, toimivat hienosti.
Jos pitäisi löytää jotakin huomautettavaa näistä kaiuttimista, liittyisi se luultavasti siihen, että ne eivätole säädettävissä tai sovitettavissa kovin tarkasti. Ne soittavat kyllä kaikenlaista musiikkia helposti, mutta niin tehdessään eivät tarjoile absoluuttisesti mitään sellaista, mitä ei ole mukana äänityksessä. Siksi bassotoistokin on juuri sellaista kuin levyllä, ei enempää eikä vähempää. Tästä seuraa, että on aivan mahdollista, että jokin halvempi ja pienempi kaiutin soi lämpöisemmin ja pyöreämmin; Polk Legend L800 sen sijaan koko ajan tiukasti ja itsensä hyvin kooten, korrektisti ja pikemminkin hieman taaksepäin vetäytyen. Nämä ovat ominaisuuksia, jotka suurin osa todella huippuluokan kaiuttimista jakaa. Se, että L800 ei heitä ääntä kuuntelijan kasvoille, saa sen helposti taipumaan erilaisiin ääni- ja musiikkimieltymyksiin.
Raskaan sarjan monitaituri
On mahdotonta sanoa, onko L800 Polkin parhain kaiutin kautta aikain. Polkin alkuperäiset SDA-kaiuttimet 40 vuoden takaa olivat vaikuttavia ilmestyksiä nekin. Kovin kauaksi L800 tuskin jää esikuvistaan ja varmasti joissakin suhteissa jopa ylittää niiden suorituskyvyn reippaasti. Lippulaivamalliksi hintakaan ei ole aivan kohtuuton, kun ottaa huomioon, missä sarjassa kaiutin pelaa.
HYVÄÄ & HUONOA
Tarkka ja suuri äänikuva Musikaalisesti mukaansatempaava Vahva iskuäänissä Iso koko
